Liiku terveemmäksi testaa: JUOKSULOUNAS

start_to_run_2
papunet.fi
Kuva Elina Vanninen
Lähde: Elina Vanninen

 

TAUSTAA JA FIILIKSIÄ ENNEN KOKEILUA

Olen aikanani lenkkeillyt kohtuu säännöllisesti ja jossain vaiheessa paljonkin (kuitenkin maksimissaan 50-60km/vko), mutta viimeisen muutaman vuoden aikana ennen kokeilua en ollut käynyt juoksulenkillä oikeastaan lainkaan. Osasyynä tilanteeseen on aktiivinen työmatkapyöräily, joka tyydyttää arjessa pahimmat kestävyysliikuntahalut. Lisäksi juoksulenkkeily (rauhallinenkin) on kuitenkin kohtuu raskasta, ja kun edellisestä kerrasta alkoi olla viikkojen ja kuukausien sijasta vuosia, kynnys itselläni kasvoi yllättävänkin suureksi. Lisäksi peruslenkkeily – ainakin verrattuna joihinkin muihin liikuntalajeihin – on minusta aina tuntunut verrattain tylsältä.

Pääasiallinen ponnin muuttaa tilannetta tuli UKK-instituutin aktiivisuusmittarin tulosten kautta. Käytimme vuoden alussa Liiku terveemmäksi -työryhmässä ko. mittaria lanteillamme viikon verran kaiken valveillaoloajan (kerran tosin unohdin sen myös yöksi). Vaikka pääasiallinen kiinnostuksemme kohde oli päivittäisen istumisen määrä, niin omalla kohdallani erityistä huomiota herätti myös päivittäin kertyneiden juoksuaskelten erittäin vähäinen määrä: 180, 487, 416, 68, 86, 61, 150. (Samoina päivinä askeleiden kokonaismäärät olivat: 9835, 10070, 10176, 11169, 13833, 13403, 9956)

Kun sitten mietin, miten voisin mahdollisimman kevyesti alkaa kerryttää juoksuaskeleita arjessani, mietin sellaisia toimintoja, joita teen joka tapauksessa joka päivä. Työpäivien osalta yksi rutiini on tietysti lounaalla käynti. Koska käyn itsekseni päivittäin maittavalla jatko-opiskelijalounaalla Aallon Kauppakorkeakoulussa, joka sijaitsee toimistoltamme vajaan kilometrin päässä, niin päätin testata, miten toimisi hölkkäys lounaalle. Suorintakin reittiä kertyisi täydessä työviikossa kuitenkin näin jo n. 5000 juoksuaskelta viikossa, mikä melkein viisinkertaistaisi mitatun määrän.

 

AJATUKSIA JA FIILIKSIÄ KOKEILUN AJALTA

Olen nyt testannut juoksulounaaksi ristimääni toimintatapaa tammikuun puolesta välistä joulukuun puoliväliin. Kun välistä otetaan opintovapaakuukausi, kesälomaaika ja satunnaiset repsahdukset pois, niin aktiivisia kokeilukuukausia on reilut kahdeksan. Ja kun juoksulounaita perustyöviikolla on kertynyt (tapaamisista ja muista jutuista johtuen) keskimäärin ehkä 2,5, niin kokonaismäärä lienee n. 80 eli juoksuaskeleina vaivihkaa kuitenkin jo n. 80 000.

Seuraavassa keskeisimpiä huomioita, ajatuksia ja fiiliksiä matkan varrelta:

– Matka on niin lyhyt, että sen voi hölkätä melkein missä vaatteissa ja varusteissa tahansa (olen taittanut matkaa niin puvunhousuissa kuin shortseissa, niin crocseissa kuin perussandaaleissakin)
– Katukuvassa puvunhousuissakaan hölkkäävä ei herätä oikein minkäänlaista mielenkiintoa
– Matka on niin lyhyt, ettei siinä saanut edes alkuun jalkoja lainkaan kipeäksi
– Matka on niin lyhyt (ja perillä odottava lounas niin hyvä motivaattori), ettei tule kovin helposti fiilistä, että eipä jaksa lähteä matkaan
– Matka on kuitenkin niin pitkä, että vauhtia täytyy aika tarkkaan säätää siten, ettei tule (liian kova) hiki
– Usein tekee mieli varioida reittiä (esim. kun menee Baanan yli, saa hyvät rappuset), kertaakaan en ole kuitenkaan tehnyt mitään pidempää kiertoreittiä
– Takaisinpäin en ole juossut kertaakaan
– Kun iltaisin ja viikonloppuisin ottaa juoksuaskeleita 2,5 vuotiaan poikani perässä (ja joskus myös edellä), tuntuu tiukempikin spurtti hieman aiempaa kevyemmältä
– Myöskään kiireessä tapaamiseen meneminen (tai jopa juokseminen) ei ärsytä yhtä paljon kuin ennen (toki se ärsyttää paljon vieläkin!)
– Kertaakaan en ole käynyt juoksulounaiden ulkopuolisella lenkillä, mutta silti tuntuu, että olen palannut juoksuskeneen.

 

SUOSITTELENKO MUILLE?

– Vaikka juuri juoksulounas ei syystä tai toisesta (esim. lounaspaikka samassa rakennuksessa kuin työtkin tai on tärkeää syödä työkavereiden kanssa, jotka kuitenkaan itse eivät ole valmiita jouksulounaalle) olisi mielekkäin vaihtoehto, niin ainakin se tuntuu mielestäni hyvältä idealta, että etsii perusarjestaan sellaisen kohdan tai tekijän, joka toistuu usein ja miettii siihen jonkunlaisen sellaisen liikunnallisen jutun, joka ei kuitenkaan edellytä mitään erityistä valmistelua tai varustusta. Tällöin ei myöskään tule varastettua aikaa niiltä (liikunnallisilta tai muilta) asioilta, jotka ovat sydäntä lähinnä.

 

Huomennakin juoksulounaalla,

Jussi Ansala / Korkeakoululiikunnan asiantuntija