Once upon a time in Liikuntaliitto – ”suuri” ruokasota

Joulukuussa 2017 istuin pienessä huoneessa ja minulta tivattiin, mikä on tärkeintä hyvin järjestetyssä koulutuksessa tai tapahtumassa. Jostain muualta kuin kotoa perityllä itsevarmuudella vastasin välittömästi: ”Ohjelma. Millään muulla ei ole väliä kuin ohjelmalla.” Oikea vastaus on tarjoilut, mutta siitä huolimatta sain paikan OLL:n tapahtuma- ja koulutuskoordinaattorina.

Kerään jokaisen tapahtuman jälkeen palautteen. Vastauksissa ruoka on ylivoimaisesti eniten kommentoitu seikka. ”Vapaa sana” – tai ”terveiset järjestäjälle” -kohdissa on ollut maininta ruoasta 52 prosentissa vastauksista. Tämä jopa siitä huolimatta, että palautelomakkeessa on saatettu kysyä mielipidettä tarjoiluista omana kohtanaan.

Alleviivatakseni huomioni kerron kahden päivän koulutuksesta, johon olin järjestänyt kouluttajat alojensa huipulta, vertaansa vailla olevan iltaohjelman mäkihyppytornivierailusta miniolympialaisiin ja majoituksen kaupungin parhaimmasta (kirjoittajan mielipide) majatalosta. Siitä huolimatta, kun törmään koulutuksessa mukana olleisiin, he muistelevat, että silloin syötiin kunnolla, ruoka ei loppunut kesken, ruoka oli hyvää ja niin edelleen. Myönnän, että ruokailujen välissä ei ollut liikaa aikaa, mutta tapahtui niiden kahden päivän aikana muutakin mainittavaa.

Selväksi on siis käynyt, että tarjoilut ja erityisesti ruoka ovat tärkeitä tekijöitä koulutuksissa ja tapahtumissa. Palautteiden pohjalta tarjoiluissa on onnistuttu ja toimiva sapluuna on rakentunut. Mikä on ennen toiminut, toimii myös nyt! Paitsi, että ei toimi. Ei enää tai, tarkalleen ottaen, ei moneen vuosikymmeneen. Se on saattanut toimia lautasella, mutta maapallolla ei. Syynä on se, että punainen liha on ollut pääraakaaine järjestämiemme tapahtumien yhteydessä. Olemme kuitenkin muutoksen edessä. Valmisteilla olevassa liiton ympäristövastuuohjelmassa on osio tarjoiluille. Kohdassa sanotaan: ”Tarjoiluissa pyritään kasvisruokaan niissä ruokailuissa, joissa OLL tekee valinnat mitä tarjotaan.”

Tukea kasvisruokaan siirtymisestä on tullut myös jäsenistöltä. Viime vuoden liittokokouksessa jäsenistö kannatti esitettyä pontta liittyen kasvisruoan tarjoamiseen OLL:n tapahtumissa. Muutokset onnistuneen tapahtuman järjestämisessä nostavat kuitenkin sykettäni. Miten käy ylitsevuotavan positiivisten palautteiden? Ensimmäinen kokeilu tapahtui helmikuussa, kun koulutuspäivillä tilaamamme illallinen oli
vegaaniruokaa.

Sen jälkeen tapahtui jotain. En saanut yhtäkään ruokaa koskevaa palautetta. Oletin ainakin muutaman purnaajan kaivautumista lihapoteroista. Odotukseni perustui pitkälti eri medioiden kasvisruokauutisten kommenttikenttiin. Oliko siirtymä todellakin näin helppo? Se varmistuu seuraavissa tapahtumissa. Muuten palaute oli ylitsevuotavan positiivista kuten aiemmin, eli 3/5.

Toivottavasti jo loppuvuodesta saamme julkistettua yhteistyössä Olympiakomitean ja Sitran ympäristövastuuverkoston kanssa toteutetun ympäristövastuuohjelmamme. Samalla astumme mukaan talkoisiin, joka toivottavasti pysäyttää lajien kuudennen sukupuuttoaallon ja paljon muuta.

Niille kommenttikenttien huutajille, joille tämäkin on liian pientä ja kokonaiskuvassa merkityksetöntä, vastaan jo etukäteen. Sadasosa on
15 km hiihdossa kokonaiskuvassa merkityksetön, mutta niin vain se sadasosa teki yhdestä hiihtäjästä legendan ― sen sijaan, että hän olisi vain yksi olympiavoittajistamme.

 

Markku Rantahalvari, OLL:n koulutus- ja tapahtumakooordinaattori