#Allmalesports – suomalaisen urheilujournalismin karut luvut

Toimistomme pöydälle on jälleen kerran eksynyt viikon Urheilulehti. On alkuvuosi 2017. Työparini tokaisee ääneen, ettei halua edes avata lehteä, koska häntä kismittää naisurheilijoiden räikeästi erottuva vähäisyys otsikoissa ja artikkeleissa itsessään. Hän on taustaltaan entinen urheilija ja naisoletettu itsekin. Halusin varmistaa, pitääkö hänen väite paikkaansa – onhan kyseessä kuitenkin todella suosittu lehti, joka toimii urheilun pää-äänenkannattajana Suomessa. Kai uutisoinnin tulisi jo hyvänen aika vuonna 2017 olla suhteellisen tasapuolista?

Tämän yksittäisen lehden kohdalla hän oli oikeassa. Koko lehdestä löytyi ainoastaan vain yksi kirjoitus naisurheilusta. Toki se oli pitkä ja syväluotaava, mutta luulisi, että noin 40 sivun sisään mahtuisi hyvin toinen jos kolmaskin uutisoitava asia naisista. Mutta ei. Nähtävästi kyseisellä viikolla uutisoitavaa ei heistä vain löytynyt.

Aloin seuraamaan tilannetta säännöllisesti ja räikeä todellisuus paljastui juuri siksi, mitä en olisi halunnut uskoa – naisurheilijoista kirjoitetaan Suomessa surettavan vähän, oli kyseessä sitten perinteinen sanomalehti tai urheilun viikkojulkaisu. Liittomme mielestä tilanne vaati kissan nostamista pöydälle.

Pari viikkoa sitten aloitimme kampanjan #AllMaleSports, jonka tarkoituksena on herättää keskustelua naisurheilun asemasta urheilujournalismissa ja laajemmin urheilumaailmassa. Teimme pistokokeen, jossa kävimme läpi kuuden eri sanomalehden artikkelit ja laskimme, kuinka moni juttu käsitteli mies- tai naisurheilua. Geneeriset artikkelit jätimme laskuista pois. Täytyy sanoa, että kyseessä oli enemmän kuin murskavoitto: Miehet veivät juttujen saralla pelin 69-5 ja kuvien osalta 60-1. Sarjatasolla naiset heitettäisiin liigasta kolmosdivariin näiden lukujen perusteella.

Tilanne on todella hälyttävä. Näkyvyys urheilu-uutisoinnissa vaikuttaa esimerkiksi suoraan siihen, kuinka paljon yritysyhteistyökumppaneita urheilijalla on ja sitä kautta myös urheilijan toimeentuloon. Eikä pelkästään urheilijan vaan myös häntä tukevan valmennusjärjestelmän vahvuuteen. Näkyvyys tuo lajille kuin lajille enemmän harrastajia sekä katsojia. Julkisuus on tietenkin vain yksi osa palapeliä, mutta merkittävä sellainen. Tasa-arvon edistämistä tulee tehdä niin seuratasolla, lajiliitoissa, Olympiakomiteassa kuin mediassakin. Vain kaikkia sektoreita läpi leikkaavilla toimintatapojen muutoksilla voidaan saada aikaan tasa-arvoisempaa urheilukulttuuria.

Emme voi tuudittautua siihen, että lukijat eivät ole yhtä kiinnostuneita naisiin liittyvistä artikkeleista kuin miesurheilusta tai että naisista on vain vähemmän uutisoitavaa. Esimerkiksi voimistelu on laji, jossa suomalaiset naiset menestyvät kansainvälisesti katsoen todella hyvin ja lajia harrastetaan ympäri vuoden. Silti se ei nouse usein otsikoihin.

Elämme vaiheessa, jossa kulttuuria täytyy tieten tahtoen luoda, jotta se alkaa ajan myötä ruokkia itse itseään. Kulttuuri ei muutu viikossa yhdellä liikuntaliiton pistokokeella eikä yksittäisillä kriittisillä mielipidekirjoituksilla. Urheilua tuottavien medioiden tulisi tarkastella omaa toimintaansa kriittisesti ja asettaa itselleen selkeät tavoitteet naisurheilu-uutisoinnin suhteen.. Toivoisin siis, että jokainen media asettaisi julkisesti itselleen vähimmäistavoitteen, jota he pyrkisivät pitämään yllä. Tavoitetta suunniteltaessa ja sitä toteutettaessa olisi hyvä kuulla naisurheilijoiden ja heidän taustajoukkojen omia kokemuksia uutisoinnin tasosta tällä hetkellä ja mitä he siinä haluaisivat kehittää.

Urheilun tasa-arvo on ollut tänä vuonna tapetilla jo aiemmin. Yle teki keväällä selvityksen tasa-arvon toteutumisesta omissa urheiluun liittyvissä sisällöissään sekä yleisön tarjontaan liittyvistä mielikuvista. Tämän pohjalta he määrittivät itselleen toimenpiteet, joilla lähtevät edistämään omaa tasa-arvoisempaa uutisointiaan. Yle ei kuitenkaan yksin pysty muuttamaan suomalaista urheilujournalismin kulttuuria. Ylen teettämä tutkimus ja sen pohjalta tehdyt toimenpiteet voisivat kuitenkin olla oiva pohja muun urheilumedian mukaan lähdölle.

Voisiko suomalaisen urheilun ja liikunnan kasvun suuri potentiaali piillä naisten ja tyttöjen urheilussa? Sen me tiedämme vain, jos päätämme panostaa asiaan tosissaan.

Marjukka Mattila

Opiskelijoiden Liikuntaliiton puheenjohtaja vuodelta 2017

Kirjoitus julkaistiin ELMO-lehden Kenttäpostia-osiossa 9.11.2017