90 minuuttia nuokkumista vai oppimista?

”Perinteinen akateeminen 90 minuutin luento on yksi suurimmista
staattista istumisaikaa tuottavista tekijöistä Suomen korkeakouluissa”, on todennut istumisen vähentämisen terveyshyödyistä väitellyt liikuntatieteen tohtori ja korkeakoululiikunnan asiantuntijatyöryhmän jäsen Arto Pesola.

Koronapandemia ja etäopetuksen lisääntyminen ovat entisestään juurruttaneet opiskelijoita tuoleihin. Toiveita aktiivisemmista luennoista on esitetty, esimerkiksi Opiskelijabarometrissa 2022 opiskelijat äänestivät fyysistä aktiivisuutta tukevat opetuskäytännöt tärkeimmäksi liikkumisen edistämisen keinoksi.

Mitä nämä keinot voivat olla? Kysyimme korkeakouluopiskelijoilta ja lehtorilta, miten jätämme 90 minuutin istumismaratonit historiaan.

Sekä opettajat että opiskelijat haluavat yleensä pitää 2x45min tuplaluennot yhtenä 90 minuutin sessiona, jotta niiden jälkeen saadaan pidempi tauko. Tällöin kuitenkin juurrutaan pitkäksi ajaksi paikalleen. Istumisfysiologian näkökulmasta kunnollinen tauko on hyvä pitää useammin. Vaikka pitkän luennon keskellä pidettäisiinkin pieni tauko, ei se aina kannusta lähtemään liikkeelle. Ihmisillä on erilaisia käsityksiä siitä, mitä “tauko” tarkoittaa.

“Huomaan monesti, että jos tauko on vain viisi minuuttia, en viitsi nousta ja lähteä mihinkään niin lyhyeksi aikaa”, sanoo opiskelija Reetta Tienari.

Fyysisen hyvinvoinnin lisäämisen ohella tauottaminen, liike ja toiminnallisuus parantavat keskittymiskykyä ja oppimistuloksia.

“Tosi nopeasti alkaa puuduttamaan, jos opetus on pelkkää kalvosulkeista ja opettajan puhetta. Jo vartin jälkeen saattaa alkaa ajatus harhailemaan”, Tienari kertoo.

“Ihan omissa kurssituloksissa olen huomannut, että sellainen opetus, joka sisältää monipuolista, aktiivista tekemistä, jää paremmin mieleen ja tenttitulokset ovat paremmat”, opiskelija Jenny Hieto kertoo.

Lehtori Maarit Honkonen-Seppälä pyrkii jakamaan luentonsa 20 minuutin pätkiin, joiden jälkeen tulee välitauko ja muutos, kuten ryhmätyöskentelyyn siirtyminen. Yksi tapa toteuttaa toiminnallisuutta opetuksessa on esimerkiksi ryhmätöiden esittäminen videon tai näytelmän muodossa.

Honkonen-Seppälä kertoo miettivänsä, mikä on tärkein oppimistavoite kullekin päivälle, ja löytyisikö siihen jokin aktivointikeino. “Jokin hankala tai tärkeä selitettävä asia voitaisiin käydä läpi piirissä seisten siten, että aluksi opettaja selittää asian, ja vuorotellen joku kertoo, kuinka itse ymmärsi sen”, ideoi Hieto.

Erilaisia tapoja tauottaa opetustilannetta ja lisätä fyysistä aktiivisuutta on useita. Honkonen-Seppälä kertoo hyödyntävänsä seisten tai kävellen tapahtuvia ryhmäkeskusteluja, ja vievänsä mahdollisuuksien mukaan opetusta ulkotiloihin esimerkiksi puheviestinnän opetuksessa. Hän kannustaa opettajia miettimään, mitkä ovat itselle luontaisia tapoja lisätä liikettä, ja hyödyntää niitä.

Yksi haaste liikuskelulle opetustilanteessa on siihen huonosti soveltuvat opetustilat, kuten isot auditoriot. Hieto kuitenkin muistuttaa, että jo paikallaan istuen voi tuottaa pientä liikettä.

“Liikaa keskitytään ehkä tilojen rajoitteisiin, mutta kyllähän pieniä venytyksiä, heilutuksia ja hartioiden pyörityksiä voi tehdä missä tahansa, myös paikallaan. Pitäisi miettiä, mitkä ovat mahdollisuudet juuri tässä tilassa.”

Haastatellut henkilöt:

Maarit Honkonen-Seppälä, Lehtori
Humanistinen ammattikorkeakoulu

Jenny Hieto, Hallituksen puheenjohtaja
LAB-ammattikorkeakoulun opiskelijakunta KOE

Reetta Tienari, Hyvinvointi- ja liikuntavastaava
LAB-ammattikorkeakoulun opiskelijakunta KOE

Lataa itsellesi Acatiimissa julkaistu artikkeli PDF-muodossa tästä. Artikkelia saa vapaasti jakaa – voit esimerkiksi tulostaa sen korkeakouluympäristöön näkyville.

Artikkeli julkaistiin Opiskelijoiden Liikuntaliiton advertoriaalina Acatiimi-lehdessä 16.6.2023.