Miehistä parhaat, tää on matkamme pää

“Ja toivottomuus / On autio huone.” Tommi kuvaa erinomaisesti lähtötilannetta. Eletään vuoden 2018 kevättä. Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n julkaisemaan 1,5-asteen raporttiin ilmastonmuutoksesta oli aikaa muutama kuukausi. Ilmastonmuutoskeskustelu ei ole vielä räjähtänyt kaikkialle. Siitä puhutaan ja uhka tiedostetaan, toisaalla huudetaan kovempaa, mutta suuri yleisö on hiljaa. Tilanne muistuttaa kovin yhtä virusta tammikuussa.
Asia ei koske meitä.

Olympiakomitean ympäristövastuuverkostossa on puhuttu paljon seurojen ja järjestöjen vastuusta aiemmin keväällä. Tästä rohkaistuneena kysyn, pitäisikö OLL:lla olla ympäristövastuuohjelma? Innostus ei ole käsinkosketeltavaa. “Voithan sä tehdä, jos sulla on aikaa sellaiseen.” Huone jää autioksi, aloitan työn.

“Liikaa lupasin / Oi Jumala kuinka nuo sanat voisin saada takaisin.”

Tein arvion ja lupasin olla valmis ensilumen sataessa Etelä-Suomeen. En ollut. Olin saanut ensimmäisen version ympäristövastuuohjelmasta valmiiksi, mutta käsittelykierroksia oli edessä liikaa, jotta vuoden 2018 hallitus ehtisi sen hyväksyä.

“Anna aikaa, silmänräpäyksellinen.” Vuosi 2019 eteni hyvin. Kesällä tai viimeistään syksyllä on valmista. Sitten tuli lomautus ja myös oivallus, että ilman kunnollista hiilijalanjäljen laskentaa ei tuloksia voida mitata. Aika ei riittänyt ja vuosi ehti vaihtua. Tämä menee nyt seuraavan hallituksen päätettäväksi. Olkoon, antakaa lisää käsittelykierroksia, kyllä ohjelma kestää!

“Kun ystävyys, toivo ja veljeys / Ahtojäihin haudataan.”

Yksimielisyys on turha toivo. Jokainen käsittelykierros, lukuun ottamatta Olympiakomitean ja lajiliittojen kommenttikierrosta, sujuvat enemmän tai vähemmän väitellen. Aina samoista asioista. Niistä jotka vaikuttavat minuun, muiden puolesta voidaan luopua, ei omasta. Ruoka ja matkustus ovat näitä. Keskustelut kiertävät kehää. “Joku varmasti suuttuu, jos ei tarjota lihaa!”; “Mutta junamatka Rovaniemelle voi olla lentämistä kalliimpaa!”; “Entä jos on monta tapaamista ympäri Suomea?” Ympäristövastuuohjelman sanamuodot seilaavat vahvoista kannoista pehmennettyihin ja ympäripyöreisiin. Välillä tehdään mielestäni jo liikaa kompromisseja. Ääneni nousee ja huomaan kiihtyväni. Otanko tämän liian henkilökohtaisesti? En haluaisi olla tavallista ilkeämpi.

“Sielu hulluna huutaa vaikka keuhkot ei / Merimiehistä parhaan vei.”

Nyt ympäristövastuuohjelma on valmis ja se on kaunis. En voi sanoa, että tein sen yksin, vaikka haluaisin. Ohjelman hyväksynyt hallitus auttoi valtavasti. Erityiskiitos toimistosihteeri Pauliina Voutilaiselle ja talouskoordinaattorille Malla Salmitielle tietojen kaivamisesta sekä pääsihteerillemme Ida Bolanderille hiilijalanjälkilaskuissa auttamisesta. Myös kiitos kaikille kommentoineille ja sparraajille, teitä oli paljon.

Via Dolorosa
Kärsimysten tie
Tie, tie, tie vie

Kirjoittaja on Opiskelijoiden Liikuntaliiton tapahtuma- ja koulutuskoordinaattori, jolla ei ole tapana ylidramatisoida asioita.