Unohtakaa lapset, pelastakaa aikuiset!

Koska liikuntaan suhtaudutaan myönteisesti, aiheesta oli mukavaa keskustella eduskuntavaaliehdokkaiden kanssa vaalien alla.

Laaja kannatus näkyi myös OLL:n maaliskuussa järjestämässä liikunnallisessa vaalipaneelissa, jonka leppoisa ilmapiiri oli kaukana muista kevään aikana järjestetyistä vaalidebateista.

Kolikon kääntöpuolena on toki se, että liikunta ei synnytä puolueiden ja poliitikkojen välillä tulista väittelyä eikä näin ollen saa ansaitsemaansa medianäkyvyyttä. Samalla se johtaa siihen, että nopeita toimenpiteitä liikkumisen lisäämiseksi ei hevin tehdä — ei vaikka viimeisimmät arviot liikkumattomuuden vuosittaisista kustannuksista huitelevat 3,2 ja 7,5 miljardin euron välillä.

Miten sitten taklaamme tämän alati pahenevan liikkumattomuuden ongelman?

Siirretään ensin katse päättäjiin. Kävin läpi Olympiakomitean keräämän listan liikuntaan myönteisesti suhtautuvien eduskuntavaaliehdokkaiden ajatuksista liikkumisen edistämiseksi. Listalla oli 133 ehdokasta ja he edustivat kaikkia eduskuntapuolueita.

Ehdokkaista 103 mainitsi erikseen lapset ja nuoret. Heistä 52 suuntaisi toimenpiteet liikkumisen lisäämiseksi kouluille. Seuroille pallon heitti 68 ehdokasta lasten ja nuorten edullisen harrastamisen mahdollistamiseksi. Ikäihmiset olivat toiseksi eniten mainittu ryhmä 25 maininnalla ja työikäiset kolmanneksi mainituin 17 kerran verran.

Opiskelijoille toimenpiteitä ehdotettiin kymmenen kertaa; tosin neljä niistä oli osoitettu huippu-urheilun ja opiskelun yhdistämisen mahdollistamiseen.

Mielenkiintoista oli, että liikkumisen olosuhteiden mahdollistaminen kaikille oli myös hyvin suosittu ryhmä, mutta sekin jäi lasten ja nuorten taakse.

Vaalit ovat takana ja käytännön työ alkanut. Puheenvuoroja liikkumattomuuden tuomien ongelmien ehkäisemiksi on jo jonkin verran esitetty. Muun muassa Helsingin Sanomien kolumnissa vaadittiin ansiokkaasti Rinteen hallitukselta liikuntaan panostamista. Mutta jälleen kerran kuulemme tutut taikasanat: lapset ja nuoret.

Älkää ymmärtäkö väärin. Pidän lasten ja nuorten liikuttamista hyvin tärkeänä, samoin vanhusten.

Ratkaisuna liikkumattomuuden kustannusten ehkäisemiseen ei kuitenkaan ole panostaminen lapsiin ja nuoriin. Ratkaisuna ei myöskään ole paukkujen pistäminen ikäihmisiin. Toimenpiteet tulee aloittaa unohdettujen ryhmien kautta.

Eli miksi mielestäni on tärkeämpää panostaa työikäisiin?

Lapsilla on tässä maassa parhaat oltavat liikkumisen suhteen. Kouluissa on ohjattua liikuntaa, nykyään erittäin ammattitaitoista sellaista. Iltapäiväkerhot, kesäleirit ja niin edelleen tarjoavat mahdollisuuksia vapaa-ajan liikuntaan. Lapsilla on Liikkuva koulu -ohjelma, joka on erinomainen konsepti ja painonsa arvosta kultaa. Vanhemmat rahtaavat lapsia seurojen järjestämiin harrastuksiin ja suurimmalla osalla lapsista liikkumisen ja leikkimisen ilo vielä pistää kroppaan liikettä. Toki parantamisen varaa on myös lasten osalta.

Tästä huolimatta liikkumisen polku — itse kutsun sitä liikkumisen ”putkeksi” — katkeaa viimeistään siinä vaiheessa, kun ihminen tulee täysi-ikäiseksi.

Siinä on useimmilla yli 40 vuotta aikaa pilata terveytensä, kunnes eläkkeellä olisi jälleen aikaa ja mahdollisuuksia liikkua enemmän.

Nyt kun olen aikani purnannut, on aika antaa ratkaisuja.

Ratkaisuni on liikkumisen ja ennen kaikkea liikkuvan elämäntavan putki läpi elämän. Putken alku- ja loppupää tarvitsee vain pientä paikkailua, mutta välistä puuttuvat pätkät on luotava ja hitsattava yhteen lasten ja ikäihmisten pätkien kanssa.

Aloitetaan suuresta ja mahtavasta Liikkuva koulu -ohjelmasta. Ohjelma pitää laajentaa ensin opiskelijoille. Toiselle asteelle ohjelma onneksi on jo laajentumassa, kun vuoden 2017‒2019 pilottihanke sai vuoden 2019 talousarvioesityksessä 2,8 miljoonan euron rahoituksen valtion budjettivaroista ohjelman laajentamiseksi.

Seuraavaksi laajennus on tapahduttava korkeakouluihin. Korkeakoulujen tarjoamat liikuntapalvelut ovat kehittyneet merkittävästi, mutta itse opiskelutyössä työtavoilla pilataan niiden opiskelijoiden terveyttä, jotka eivät löydä vapaa-ajallaan liikuntapalveluiden pariin. Opiskelijat istuvat keskimäärin 10 tuntia vuorokaudessa.

Laajennuksen jälkeen vuorossa on Liikkuva koulu -ohjelman laajennus työpaikoille. Ohjelmaan liittyy muun muassa istumisen vähentäminen, liikunnallisemmat työympäristöt ja -tavat.

Lopullisena unelmana on liikunnan tuominen osaksi työpäivää tai edes työviikkoa. Ja kas, putki on valmis.

Ihmiset eivät tule välttämättä harrastamaan rasittavaa liikuntaa yhtään sen enempää, mutta paikallaanolo ja istuminen vähenee sekä huomaamaton liike lisääntyy. Sairauspoissaolot vähenevät, työteho kasvaa ja yhteiskunta kiittää. Parasta kuitenkin on, että sinä ja minä jaksamme yleisesti ottaen paremmin.

Ei myöskään unohdeta täysin niitä lapsia. Työikäisten liikkumattomuuden yhteydessä puhutaan henkilökohtaisista valinnoista. Ehkäpä tästä johtuen usein unohtuu, että vaikka liikkumattomuus olisi kuinka oman valinnan tulosta, tämä valinta ei kosketa vain heitä itseään.

Liikkumattomuuden valinta koskettaa myös putken ehjempää alku- ja loppupäätä.

Se koskettaa erityisesti lapsia, jotka tarvitsevat liikkumisen mallin koulun lisäksi myös kotoa ja lähiympäristöstä. Kun koulussa ja harrastuksissa opetetaan liikkumaan ja työskentelemään näin ja näin, annetaan kotona, opiskelupaikalla ja työelämässä malli, joka antaa ymmärtää, että aikuisena sinun ei sitten tarvitse enää.

Markku Rantahalvari, OLL:n koulutus- ja tapahtumakooordinaattori

Lähteet:

Liikkumattomuuden lasku kasvaa – vähäisen fyysisen aktiivisuuden ja heikon fyysisen kunnon yhteiskunnalliset kustannukset, Valtioneuvoston kanslia, Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 31/2018

Liikunnan eduskuntavaaliehdokkaat, Olympiakomitea, https://www.olympiakomitea.fi/olympiakomitea/liikuntapolitiikka/vaalivaikuttaminen/eduskuntavaalit/liikunnan-eduskuntavaaliehdokkaat/?fbclid=IwAR0pP-hV-d49OC7VDlZZoYe1RDFCqgXQ97m5mereDxR2gcx7bv1bFAZlv5I 12.5.2019

Älä tee suurta virhettä, Antti Rinne, Helsingin Sanomat 3.5.2019

Liikkuva koulu nettisivu, https://www.liikkuvakoulu.fi/liikkuvakoulu 20.5.2019