[Blogi] Uudenvuodenlupaukset menivät uusiksi: liikuntaharrastukset siirtyvät mutta tipaton katkeaa päiväkaljalla

Uusimman koronamuunnoksen aiheuttamat rajoitukset iskivät jälleen liikuntapaikkoihinkin. Myös korkeakoululiikunnan palvelut ja muut opiskelijoiden käyttämät liikuntapaikat on suljettu monilla paikkakunnilla.

Rajoitusten tasapainoa on pohdittu monta kertaa nyt jo kolmannelle vuodelle jatkuneen pandemian aikana. Liikunta- ja kulttuuritilojen kategorinen sulkeminen on käynyt sormia napauttamalla, mutta baarien aukioloa on rajoitettu paljon väljemmillä periaatteilla. Olympiakomitean puheenjohtaja Jan Vapaavuori kritisoi asetelmaa vuodenvaihteen alla kansan oikeustajun vastaiseksi.

Liikunta-alan on syytä pohtia, miksi se ei ole onnistunut kirimään arvopuntarissa korkeammalle.

Pientä kehitystä rajoituksissa on pandemian ja rokotusten edetessä tapahtunut. Uusimpien rajoitusten myötä esimerkiksi kirjastot ja museot voivat olla auki ja lasten liikuntaharrastukset jatkuvat. Muutokset painotuksissa ovat julkisuudessa käydyn arvokeskustelun tuloksia. Lapset ja kulttuuri on syystä nostettu keskustelun kärkeen. Liikunta-alan on syytä pohtia, miksi se ei ole onnistunut painamaan arvopuntarissa enemmän.

Opiskelijoiden elämään koronakriisi on vaikuttanut dramaattisesti. Korkeakouluopiskelijoiden hyvinvointitutkimuksen mukaan joka kolmas opiskelija kärsii ahdistus- ja masennusoireista. Liikuntaa harrastavilla oireita on vähemmän kuin niillä, jotka eivät liiku säännöllisesti. Opiskelijoiden ja muun aikuisväestön liikuntaharrastukset eivät ole kuitenkaan nousseet arvoasteikossa niin korkealle, että ne haluttaisiin pitää pyörimässä yksityiskohtaisempien rajoitusten avulla.

Rajoitukset panivat perinteiset uudenvuodenlupaukset uusiksi. Niitä ei pääse lunastamaan suljettuihin liikuntapaikkoihin. Säästyneen ajan voi kuitenkin käyttää tipattoman tammikuun katkaisemiseen päiväkaljalla.

Vaarana onkin, että kehnosti hoidettu mielenterveyskriisi johtaa hyvinvointierojen kasvamiseen.

Koronakriisi ei tietenkään ratkea elinkeinojen ja harrastusten vastakkainasettelulla, vaan sen avulla tehdään näkyväksi yhteiskunnan arvoja. Kaikki tietävät liikkumisen merkityksen kansanterveydelle ja yksilön hyvinvoinnille, mutta kriisin syvetessä liikuntamahdollisuudet on yhä helpointa vain sulkea – paradoksaalisesti terveyden ja hyvinvoinnin nimissä.

Ulkoliikunnan merkitys on korostunut koronakriisissä. Moni on löytänyt viime vuosina rakennetut ulkokuntosalit ja muut liikuntapaikat. Ja vaikka pandemia on pahentanut opiskelijoiden mielenterveysongelmia, samaan aikaan entistä useampi on liikkunut terveysliikuntasuositusten mukaisesti. Vaarana onkin, että kehnosti hoidettu mielenterveyskriisi johtaa hyvinvointierojen kasvamiseen. Pelkillä liikuntapanostuksilla ongelma ei ratkea.

Toivottavasti rajoitukset tehoavat viruksen leviämiseen ja liikuntapaikkojen sulut jäävät lyhyiksi. Pitkäaikaisempi toive on, että liikunnan arvostus nousee esimerkiksi jonnekin kirjastojen tietämille. Ja toivottavasti liikuntaa ja kaljanjuontia ei tarvitse jatkossa vertailla toisiinsa, vaan pandemiarajoitukset sopivat useampien oikeustajuun.

Niko Peltokangas